Yksi tunnetuimmista suomalaisista kirjailijoista oleva Mika Waltari (Syntyi 19.9.1908 ja kuoli 26.8.1979) on kirjoittanut monia kansainvälisestikin tunnettuja kirjoja (mm. Sinuhe egyptiläinen, Komisario Palmu jne) ja hänellä oli jo kirjailijan veri syntyessään. Hänen isänsä Toimi, joka kuoli Mikan ollessa 5-vuotias ja hänen setänsä Toivo Waltari olivat molemmat teologeja. Waltarin synnyinkoti sijaitsee Siltasaaressa Saariniemenkadulla ja sieltä voi myös löytää muistolaatan, jossa lukee seuraavasti:
"Tällä paikalla sijainneessa talossa syntyi 19.9.1908 kirjailija akateemikko Mika Waltari".
Mika Waltari aloitti kirjallisen uransa 17-vuotiaana uskonnollisella kertomuksella nimeltään "Jumalaa paossa". Hän oli tulenkantajissakin mukana ja ehti ennen omaa läpmurtoteostaan (Suuri illuusioni) ennen kirjoittamaan monia runoja ja kauhunovellikokoelmankin salanimellä. Vaikka hän pitikin itseään aluksi runoilijana, läpimurtoteoksensa julkaisun jälkeen ajatus muuttui ja toisin kuin muut tulenkantajat, Waltari kykeni sopeutumaan ja kirjoittamaan viihdettä ja taidetta.
Waltari meni naimissin vuonna 1931 Marjatta Luukkosen kanssa ja sai tyttären nimeltä Satu. Jotta hän pystyi elättämään perheensä, oli hänen omaksuttava ammattikirjoittajan työmoraali. 1930-luvulla hän kirjoittikin monia novelleja, romaaneja, satuja, runoja ja jopa 26 näytelmää. Kyseinen vuosikymmen olikin Waltarin yksi utterimmista kirjoittajarupeamistaan.
Sotien aikana Waltari kirjoitti paljon sotapropagandaa (Neuvostovakoilun varjossa, 1942. näköispainoksen 1994, Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta 1941. Kirjoitettiin salanimellä Nauticus)
sekä romaanit "Antero ei enää palaa" (1940) ja "Rakkaus vainoaikaan" (1943).
Hän kirjoitti sodan aikana paljon myös lehtiartikkeleita, reportaaseja rintamalta ja sanomalehtien pääkirjoituksia.
Syksyllä 1946 hän aloitti matkansa kohti Istanbulia ja poikkesi viikoksi Sveitsiin, missä hän tapasi Jean-Louis Perret´n, jonka "Sinuhe" ranskannoksen ensimmäinen osa ilmestyi 1947-1948 nostaen Sinuhen maailmanmaineeseen.
Sodan jälkeen ilmestynyt "Sinuhe-egyptiläinen" oli sekä kansainvälinen menestys, että Waltarin pääteos, jonka olen itsekkin lukenut osittain (Todella hyvä kirja, suosittelen!), mutta kyllä Waltari kirjoitti useita historiallisia romaaneja Sinuhen jälkeenkin (mm. Mikael Karvajalka, 1948. Mikaél Hakim, 1949) sekä kirstinuskon historiasta kertovat "Valtakunnan salaisuus" (1959) ja "Ihmiskunnan viholliset" (1964).
Waltarin varsinaisen kirjailijanuran päätyttyä hän silti oli julkisuudessa todella paljon. Hän oli velvoitettu Suomen Akateiman jäsenenä auttamaan ja opastamaan nuoria kirjailijoita.
Hänen kokonaistuotantoonsa kuuluu yli 25 romaania, 15 pienoisromaania, 34 näytelmää, kuunnemia, pieniä dialogeja, lukuisia elokuvakäsikirjoituksia, monia runoja, matkakertomuksia, novelleja ja lukuisia tekstejä.
Waltari kuoli Helsingissä siis 26.8.1979 70-vuotiaana. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaan Taiteilijamäelle.
Kuvassa Mika Waltari vuonna 1935
Henri Kankaanpää 9E