sunnuntai 29. marraskuuta 2015
Kirjallisuuskamari: Mika Waltari
Kiitos Henrille postauksesta! Kiitos myös testiviestistä!
Muistakaa luoda omaa tekstiä, ei kopioitua!
Olen iloinen, kun pää on nyt avattu=P
T. Sisko
lauantai 28. marraskuuta 2015
Mika Waltari
Yksi tunnetuimmista suomalaisista kirjailijoista oleva Mika Waltari (Syntyi 19.9.1908 ja kuoli 26.8.1979) on kirjoittanut monia kansainvälisestikin tunnettuja kirjoja (mm. Sinuhe egyptiläinen, Komisario Palmu jne) ja hänellä oli jo kirjailijan veri syntyessään. Hänen isänsä Toimi, joka kuoli Mikan ollessa 5-vuotias ja hänen setänsä Toivo Waltari olivat molemmat teologeja. Waltarin synnyinkoti sijaitsee Siltasaaressa Saariniemenkadulla ja sieltä voi myös löytää muistolaatan, jossa lukee seuraavasti:
"Tällä paikalla sijainneessa talossa syntyi 19.9.1908 kirjailija akateemikko Mika Waltari".
Mika Waltari aloitti kirjallisen uransa 17-vuotiaana uskonnollisella kertomuksella nimeltään "Jumalaa paossa". Hän oli tulenkantajissakin mukana ja ehti ennen omaa läpmurtoteostaan (Suuri illuusioni) ennen kirjoittamaan monia runoja ja kauhunovellikokoelmankin salanimellä. Vaikka hän pitikin itseään aluksi runoilijana, läpimurtoteoksensa julkaisun jälkeen ajatus muuttui ja toisin kuin muut tulenkantajat, Waltari kykeni sopeutumaan ja kirjoittamaan viihdettä ja taidetta.
Waltari meni naimissin vuonna 1931 Marjatta Luukkosen kanssa ja sai tyttären nimeltä Satu. Jotta hän pystyi elättämään perheensä, oli hänen omaksuttava ammattikirjoittajan työmoraali. 1930-luvulla hän kirjoittikin monia novelleja, romaaneja, satuja, runoja ja jopa 26 näytelmää. Kyseinen vuosikymmen olikin Waltarin yksi utterimmista kirjoittajarupeamistaan.
Sotien aikana Waltari kirjoitti paljon sotapropagandaa (Neuvostovakoilun varjossa, 1942. näköispainoksen 1994, Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta 1941. Kirjoitettiin salanimellä Nauticus)
sekä romaanit "Antero ei enää palaa" (1940) ja "Rakkaus vainoaikaan" (1943).
Hän kirjoitti sodan aikana paljon myös lehtiartikkeleita, reportaaseja rintamalta ja sanomalehtien pääkirjoituksia.
Syksyllä 1946 hän aloitti matkansa kohti Istanbulia ja poikkesi viikoksi Sveitsiin, missä hän tapasi Jean-Louis Perret´n, jonka "Sinuhe" ranskannoksen ensimmäinen osa ilmestyi 1947-1948 nostaen Sinuhen maailmanmaineeseen.
Sodan jälkeen ilmestynyt "Sinuhe-egyptiläinen" oli sekä kansainvälinen menestys, että Waltarin pääteos, jonka olen itsekkin lukenut osittain (Todella hyvä kirja, suosittelen!), mutta kyllä Waltari kirjoitti useita historiallisia romaaneja Sinuhen jälkeenkin (mm. Mikael Karvajalka, 1948. Mikaél Hakim, 1949) sekä kirstinuskon historiasta kertovat "Valtakunnan salaisuus" (1959) ja "Ihmiskunnan viholliset" (1964).
Waltarin varsinaisen kirjailijanuran päätyttyä hän silti oli julkisuudessa todella paljon. Hän oli velvoitettu Suomen Akateiman jäsenenä auttamaan ja opastamaan nuoria kirjailijoita.
Hänen kokonaistuotantoonsa kuuluu yli 25 romaania, 15 pienoisromaania, 34 näytelmää, kuunnemia, pieniä dialogeja, lukuisia elokuvakäsikirjoituksia, monia runoja, matkakertomuksia, novelleja ja lukuisia tekstejä.
Waltari kuoli Helsingissä siis 26.8.1979 70-vuotiaana. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaan Taiteilijamäelle.
Kuvassa Mika Waltari vuonna 1935
Henri Kankaanpää 9E
"Tällä paikalla sijainneessa talossa syntyi 19.9.1908 kirjailija akateemikko Mika Waltari".
Mika Waltari aloitti kirjallisen uransa 17-vuotiaana uskonnollisella kertomuksella nimeltään "Jumalaa paossa". Hän oli tulenkantajissakin mukana ja ehti ennen omaa läpmurtoteostaan (Suuri illuusioni) ennen kirjoittamaan monia runoja ja kauhunovellikokoelmankin salanimellä. Vaikka hän pitikin itseään aluksi runoilijana, läpimurtoteoksensa julkaisun jälkeen ajatus muuttui ja toisin kuin muut tulenkantajat, Waltari kykeni sopeutumaan ja kirjoittamaan viihdettä ja taidetta.
Waltari meni naimissin vuonna 1931 Marjatta Luukkosen kanssa ja sai tyttären nimeltä Satu. Jotta hän pystyi elättämään perheensä, oli hänen omaksuttava ammattikirjoittajan työmoraali. 1930-luvulla hän kirjoittikin monia novelleja, romaaneja, satuja, runoja ja jopa 26 näytelmää. Kyseinen vuosikymmen olikin Waltarin yksi utterimmista kirjoittajarupeamistaan.
Sotien aikana Waltari kirjoitti paljon sotapropagandaa (Neuvostovakoilun varjossa, 1942. näköispainoksen 1994, Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta 1941. Kirjoitettiin salanimellä Nauticus)
sekä romaanit "Antero ei enää palaa" (1940) ja "Rakkaus vainoaikaan" (1943).
Hän kirjoitti sodan aikana paljon myös lehtiartikkeleita, reportaaseja rintamalta ja sanomalehtien pääkirjoituksia.
Syksyllä 1946 hän aloitti matkansa kohti Istanbulia ja poikkesi viikoksi Sveitsiin, missä hän tapasi Jean-Louis Perret´n, jonka "Sinuhe" ranskannoksen ensimmäinen osa ilmestyi 1947-1948 nostaen Sinuhen maailmanmaineeseen.
Sodan jälkeen ilmestynyt "Sinuhe-egyptiläinen" oli sekä kansainvälinen menestys, että Waltarin pääteos, jonka olen itsekkin lukenut osittain (Todella hyvä kirja, suosittelen!), mutta kyllä Waltari kirjoitti useita historiallisia romaaneja Sinuhen jälkeenkin (mm. Mikael Karvajalka, 1948. Mikaél Hakim, 1949) sekä kirstinuskon historiasta kertovat "Valtakunnan salaisuus" (1959) ja "Ihmiskunnan viholliset" (1964).
Waltarin varsinaisen kirjailijanuran päätyttyä hän silti oli julkisuudessa todella paljon. Hän oli velvoitettu Suomen Akateiman jäsenenä auttamaan ja opastamaan nuoria kirjailijoita.
Hänen kokonaistuotantoonsa kuuluu yli 25 romaania, 15 pienoisromaania, 34 näytelmää, kuunnemia, pieniä dialogeja, lukuisia elokuvakäsikirjoituksia, monia runoja, matkakertomuksia, novelleja ja lukuisia tekstejä.
Waltari kuoli Helsingissä siis 26.8.1979 70-vuotiaana. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaan Taiteilijamäelle.
Kuvassa Mika Waltari vuonna 1935
Henri Kankaanpää 9E
tiistai 24. marraskuuta 2015
Testiblogi
Aleksis kiven Seitsemän Veljestä-kirja sai murska arvostelut ja hän sai arvostusta kirjastaan vasta kuolemansa jälkeen.
Kirja kertoo seistemästä veljestä, jotka asuvat Jukolassa eteläisessä Hämeessä.
He elävät todella huoletonta, villiä ja holtitonta elämää. Elämä jatkuu samana, vaikka äiti kuolee ja he siirtyvät oman talonsa herroiksi. Onnistuvat polttamaan saunan, laittoivat Jukolan vuokralle, muuttivat Impivaaraan, missä polttivat koko talonsa, tappoivat härkiä laittomasti jne.
Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Kaikki veljekset kuitenkin selviävät koitoksesta ja saavat kaikki hyvän tulevaisuudenkin. Miten? Lue kirja, sitten tiedät ;)
Kirja kertoo seistemästä veljestä, jotka asuvat Jukolassa eteläisessä Hämeessä.
He elävät todella huoletonta, villiä ja holtitonta elämää. Elämä jatkuu samana, vaikka äiti kuolee ja he siirtyvät oman talonsa herroiksi. Onnistuvat polttamaan saunan, laittoivat Jukolan vuokralle, muuttivat Impivaaraan, missä polttivat koko talonsa, tappoivat härkiä laittomasti jne.
Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Kaikki veljekset kuitenkin selviävät koitoksesta ja saavat kaikki hyvän tulevaisuudenkin. Miten? Lue kirja, sitten tiedät ;)
keskiviikko 4. marraskuuta 2015
Hei!
Tervetuloa yhteisen blogimme Kotimaisen kirjallisuuden aikakaudet 1 pariin. Postaa 8.kurssin aikana ainakin yhden kerran kirjoitus, joka käsittelee kyseenä olevan aikakauden kirjailijaa tai hänen tuotantoaan. Kirjoita 50-100 sanan kirjoitelma. Se saa olla
- perusteltu mielipide kirjasta tai tai
- ote kirjailijan elämästä tai
- kirjailijan tai kirjan herättämiä tunnelmia tai
- kirjoitelma kirjan tai kirjailijan kielestä tai
- näytelmäkäsikirjoituksenpätkä, jossa kuvataan kirjailijan elämänvaiheita
- älä kirjoita kirjan juonta
Tässä tekstissä on noin 100 sanaa. Tekstin ei siis ole tarkoitus olla kovin pitkä. Mutta kirjoita asiaa; kirjoita tuoreita mielipiteitä, näkemyksiä tai näytelmätekstiä. Liitä mukaan myös kuvia.
Seitsemän veljestä -romaanin löydät myös osoitteesta eiskis.net/seitsemanveljesta/.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)